24. Voittajan on helppo hymyillä

Paljon on tapahtunut, mutta vähän mä oon mitään kirjoittanut... Aloitan sillä että mulla on nyt uusi kone. Viime postauksen jälkeen mun vanha kone meni lopullisesti rikki. Meinasin alkaa itkemään kun niin kävi. Olin just alkanut tekemään uutta banneria mulle, ja boom, koko näyttö oli ihan valkonen. Musiikki kuulu ja kone oli päällä, mutta näyttö valkoinen.
Sain pian kuitenkin uuden koneen. Olisikohan mennyt 2 päivää(?), kun sain uuden koneeni. Applen  Macbook Air 11' tuuman näytöllä. Ihanan kevyt kone, ja toimiva. Oma unelma koneeni on Mac, ja olen enemmän kuin iloinen että sain sen. Vaikka näyttö onkin pieni, ihan toimiva se on.

Sitten seuraavaan aiheeseen. 28.9. mulla oli kisat Karkkilassa, Team Kawerdan järjestämät seurakisat. Mun kuului mennä yhdellä "vuokrahevosellani" 70cm ja Mangolla 80cm, mutta tässä kävikin sitten niin että tältä toiselta hevoselta lähti kenkä juuri ennen kisoja. Joka taas meinasi sitä etten sillä mennyt niihin kisoihin sitten, vaan hyppäsin Mangolla molemmat luokat.

Kisapaikalle tulimme ihan hyvissä ajoin, kävimme ilmoittamassa minut, ja sitten otettiinkin heppa ulos traikusta. Laitettiin se siinä kuntoon, ja pian olikin aika mennä kävelemään rataa. Rata näytti ihan kivalta, ja siin ajattelin tehä vähän aika ratsastusta, kun kuitenkin on aika pienet luokat.

Tallin viereinen pelto on ihan täynnä joutsenia, ainakin 50!

Äiti oli siinä talutellut Mangoa, joten nousin vain selkään ja menin kävelemään kentälle. Siinä odottelin että päästäisiin verkkaamaan maneesiin, ja pian tulikin kuulutus asiasta. Koska mulla oli kaksi luokkaa, en paljoa hyppinyt verkassa. Pari hyppyä kumpaankin suuntaan riitti.

Meidät häädettiinkin pian maneesista, ja luokka alkoi. Olin muistaakseni seitsemäs(?) lähtijä, ensimmäinen hevosratsukko, joten sarjaväliä pidennettiin. Ehdin siinä pyöriä vielä, ja miettiä rataa.

Mango tuntui todella kivalta. Eteenpäinpyrkivältä. Radalta tuli kuitenkin yksi harmillinen pudotus, este oli jatkoradan ensimmäinen... Kyllä mua ärsytti. Oli kyllä tiedossa että Mango ei oikein noita pienempiä estetitä tahdo "kunnioittaa", vaan laahaa jalat yli laakeilla hypyillä. Aika oli kylläkin mahtava, oiskohan ollut jopa 31 sekuntia! Joka oli jopa 4 sekuntia nopeampi kuin voittaja PONILLA. Ei hitsi ärsytti. No hyvillä mielin menin siliti seuraavaan luokkaan.

(Laatua paremmaksi mutterista)

Mulla oli sitten seuraava verkka aika pian, mutta koska mulla oli jo yksi luokka alla, niin ei paljoa tarvinnut verkkailla. Otin taas pari hyvää hyppyä esteille ja kävelin. Taisin olla taas se seitsemäs ja ensimmäinen hevosratsukko luokassa.
Kävin vielä tarkistamassa muurin ennen starttia, joka oli ilmestynyt esteen alle. Sille oli ponit kiellellyt.
Mangolla oli taas kiva eteenpäinpyrkimys laukassa. Rata meni TODELLA hyvin, ei ole pitkään aikaan menny näin hyvin. Meinas tulla radan jälkeen kyyneleet silmiin, kun kävelin kentälle. Olin niin iloinen. En oo pitkään aikaan ollut noin ylpeä minusta ja meistä, enkä myöskään noin iloinen. Koulu on stressannut, siinä kohtaa mä vaan unohin sen kaiken. Hymyilin ja rapsutin Mangoa, joka oli tehnyt kaikkensa. (Meinaa nytkin tulla ilonkyyneleet silmiin.)

(Muistakaa laittaa laatua paremmaksi mutterista!)

Siinä sitten kuunneltiin kun luokka oli loppu, että voitinko minä. Ja kyllä vaan, Mango ja mä voitettiin se luokka, taas jopa 3 sekunnin erolla toiseksi tulleesta. Mentiin sitten palkintojen jakoon ja vastaanotettiin sinivalkoinen ruusuke. Sen jälkeen menin vielä tekemään hyvät loppuravit kentälle, ja voi että olin ylpeä.

Tämä mun hehkutus voi tuntua hassulta, mutta mun kisat on mennyt nyt 2 vuoden aikana niin huonosti, Mangon kanssa, että oikeasti saan olla ylpeä suorituksestamme. On se voitto aina jotain niin mahtavaa.

Nyt kun on noista kisoista hehkutettu, niin voin kertoa aluevalmennuksen katsastuksista. Ne menivät suoraan sanoen päin p*rsettä. Esran kenttäringin valkkuna toimii Minna Leppälä, ja paikkana Peuramaa.

Lauantaina oli tasaista ja puomeja. Mango oli energinen ja kiireinen. Kuumui, eikä kuunnellut apuja. Meni siis huonosti... Seuraavana päivänä olikin sitten esteitä. Aluksi Mango tuntui ihan kivalta, kunnes se meni taas siihen sen mukamas eteenpäinpyrkivään, tyhjään edestä moodiin. Lähestymiset meni huonosti, kaikki meni huonosti. Me jopa kiellettiin neljästi... Tuntui että koko viikonloppu meni hukkaan siinä. Eikä sieltä ole mitään kuvamatskua, en kyllä olisi edes julkaissut sitä. Meno oli niin kaameaa.

No viikko sen jälkeen tuli tiedote siitä että pääsinkö mukaan, ja yllätys mä pääsin! Olin ihan satavarma etten pääsisi, mutta kai meillä sitten joku onnistu. (Joka oli ite tehdyt loppuravit...) Ehkä mä sitten kirjoitan seuraavasta valmennuksesta tarkemmin!

Mä rakastan tätä kuvaa! Otettu eilen.

Ja vielä on kerrottavaa. Olin nyt lauantaina kisoissa taas. Ne pidettiin Rähin tallilla, Pusulassa. Olin ilmoittautunut tällä "vuokrahepallani" sinne 70cm ja Mangolla 90cm.
Menin sitten perjantaina katsomaan lähtölistoja ja huomasin että luokkaa 4(?) 90cm ei ole ollenkaan. Siinä sitten ihmeteltiin ja laitettiin viestiä. Saimme kuulla että olin ainoa joka oli siihen luokkaan osallistunut, joten sitä ei pidettäisi. Ehdotin sitten kisajärjestäjälle että menisin luokkien ulkopuolisena, ja se onneksi sopi heille.

Tässä kaksi vanhaa kuvaa Vikestä.

Missä mun katse?

Olin aika jännittynyt, kun en ennen ole tällä toisella kisoissa käynyt, ja hän on aika iso. Vikke on energinen ruuna, joka voi hermostua uusista tilanteista, mutta ei mitenkään pahasti. Onneksi osaan rauhoittaa itseni aika hyvin, kisahermot vain paranevat ajan kanssa. Ainakin yritän olla mahdollisimman rauhallinen, kun eihän ratsastaja voi jännittää jos hevonen jännittää. Tai voi, mutta siitä ei oikein tule mitään.

Takaisin asiaan. Tulimme kisapaikalle ja kuulimme että kisat ovat ajoissa. Siinä sitten paineissa laitoin hepan kuntoon ja ulos bussista. Sitten lähdin kiireellä kävelemään rataa. Rata vaikutti ihan kivalta. Ainoat asiat jotka vähän mietitytti olivat laine sekä sellainen hauska värikäs putkieste. Toinen syy oli jatkoradan käännökset, ne olivat aika tiukat ja pohja, no aika pehmeä. Ei nyt paha, mutta silti mietitytti.

Radankävelyn jälkeen hyppäsin Viken selkään ja verkkasin. Vikke vaikutti ihan mukavalta, ja hän oli yllättävän rento ja rauhallinen! Olin positiivisesti yllättynyt. Sain Viken verkattua ihan hyvin, kun menimmekin jo odottamaan vuoroani. Minun piti ratsastaa Vikellä luokan ensimmäisenä, jotta oisin Mangolla saanut hyvät verkat. No onneksi kisajärjestäjät olivat todella ystävällisiä ja siirsivät minut ponien jälkeen kuudenneksi, kun tulimme myöhässä.

Pääsin aika pian maneesiin ja siinä kävin näyttämässä esteitä, sekä maneesia tietenkin. Vikke vähän tuijotteli, muttei pahasti. Lähtömerkin jälkeen en saanut hevosta laukkaan, joten menin ravissa ekalle esteelle, sen jälkeen laukka nousikin, ja sujui ihan mukavasti. Kolmas este olikin sitten jo laine... Sille se meijän matka pysähtyi. Vikke ei tykännyt yhtään, ja kaksi kertaa kielsi. Kolmannella kerralla me sitten päästiin yli, ja saatiin jatkaa rata loppuun. Lopuksi menikin rata ihan hyvin, ja saan olla ylpeä meidän suorituksesta. Ratahan olis voinut mennä PALJON huonommin, ja kaikki muukin kisapaikalla.

Kun rata oltiin menty, nousin alas ja menin ottamaan Mangon pois bussista. Laitettiin se aika nopeasti kuntoon ja menin heti verkkaamaan. Pian meitä tultiinkin pyytämään hyppäämään, mutta sanoin että tarvitsen sen 10 minuuttia verkkaan. Sen sain. Tämä paikka on ollut niin avoin ja mukava! Ihanaa että he pystyivät joustamaan.
Mango tuntui verkassa kivalta, joten menin hyvillä mielin hyppäämään rataa. Jouduin kuitenkin vähän aikaa odottamaan että pääsisin maneesin. Ei kyllä haitannut yhtään.

Mango meni radalla ihan kivasti. Jotenkin meidän yhteistyö silti tökki, kun tultii hirveen pohjaan jokaiselle esteelle. En tiedä mistä johtuu, voi olla ettei takapää ollut tarpeeksi alla. Tai pohja oli Mangon mielestä liian pehmeä, jolloin varoo aika paljon. No sitä jään miettimään, saatiin silti puhdas rata.
Radan jälkeen menin vielä hyppäämään yhden pystyn, jotta saisin sen ponnistuskohdan jotenkin sopivaksi. Tein vielä pitkät loppuravit ja lähdimme kotia kohti yhtä kokemusta rikkaampana, ja toivottavasti viisaampana.

En tiedä jos huomasitte tekstissä, mutta olen alkanut painottamaan Mangon kanssa pitkiä alku- ja loppuverkkoja. Okei, ainahan ne ovat tärkeitä, mutta olen pidentänyt niitä huomattavasti. Syynä on se että olen huomannut Mangon olevan jumissa todella usein. Se ei aina ole omaitsensä, vaan todella eteenpäinpyrkimätön ja muutenkin jäykkä. Eihän Mangokaan enää mikään nuorukainen ole... Katsotaan nyt mitä me vielä Mangon kanssa tehdään. Mennään hevosen rajoilla.

Nyt on tullut paljon asiaa. Jos haluat kysyä vielä jotain niin saa ja pitää kysyä! Ootteko te huomanneet hevosisanne vanhetessa tätä jäykkyyden tuskaa? Entäs miten nuorena/vanhana se tuli?

Ensikertaan ♥︎