22. Love story

... that ended with a gunshot...

En tiedä mitä te ajattelette tuosta, ehkä jo arvaattekin. Vaikeatahan tämä on. Ei sanoja löydy. Ei ajatusta. Mutta ei sitä silti ymmärrä. Ei usko todeksi, mutta silti se iskee. ja kovaa, päin näköä. Sekavaa, tiedän. Ehkä tämä kirjoittaminen saisi jäädä, muttei kuitenkaan.

En vieläkään tiedä mitä ajatella, vai pitäskö olla ajattelematta? Järki sanoo muuta, rakkaus toista. Suru puskee isona möykkynä läpi. Eihän mun kirjotuksissa ole mitään järkeä? Pitäisikö olla? Ajatus ja näkö sumenee nopeasti.

En mä osaa tätä juttua pukea sanoiksi. Ihan mahdoton homma. Ei mikään voi kertoa tätä tunnetta. Ei edes tuhannet, loputtomat kyynelvanat. Ei mikään. Tää vaan vetää mut voimattomaks. Ei oikeasti.

Pitäs osata lopettaa ajoissa. Mut nyt ei kyl mikään oikeen pysy hanskoissa. Kaikki paikat velttoina ja voimattomina. Joku paikka ottaa osumaa, mut ei sun iho tunne. Aivot tuntee, mutta ne käy sotaa tällä hetkellä. En tunne.

"Forever together
never apart
maybe in distance
but never at heart"

Tää voimattomuus. Nää tunteet. Tää kaikki. Mä lupasin, ja mä toivon et mä tein ne oikeet päätökset. Rakkaus pysyy. Vaikkakin ois helpompaa vaan unohtaa. Mut soturit ei luovuta, ja me oltiin sotureita. Eikö?

"Tiedän miltä susta tuntuu."
"Kyllä se siitä."

Kaikilla on oma tapa surra. Ja sille pitää antaa tilaa. Suoraan sanottuna mua ei kiinnosta jos oot kokenu saman kun minä. Mua. ei. vain. yksinkertaisesti. kiinnosta. Antakaa mun olla.

 Mä taistelen, jotkut juoksee pakoon, Mä en luovuta. Niinkun et säkään. Et ikinä luovuttanu, etkä tuukkaan luovuttamaan. Me juostaan aina ongelmia päin, ja tuhotaan ne. Vaikke ne hidastaiskin matkaa.

Ei en mä voi antaa tän viedä mua alas. Rauhotu, hengitä syvään. Tää sumu alkaa hälvetä, vaikka se mua seuraakin. Varmaan se mua seuraa aina, välillä se lisääntyy, mut se kyl hälvenee. Usko pois.

Kylmyys on kaameeta. Olo on kun hylätyllä, mutta et sä niin tehnyt. Kuljet perässä, oot niin uskollinen. En tiiä miten tässä näin kävi. Mutta kai kaikella on tarkotuksensa?

Toivoisin et aikaa vois ottaa taaksepäin jotta voisin kokea kaiken uudestaan. Mutta silloin tätä kaikkea ei ehkä arvostaisi näin paljoa? En tiedä, mutta en haluakkaan tietää. Nyt se tuntuis mahtavalta.

 

Aivot on tyhjät, mutta samaan aikaan täynnä. Ehkä mun kannattais vain lopettaa.

Mangoki menetti parhaan kaverinsa...

Ikävä on kova. Sanat käy vähiin. Loput ei oo aina helppoja...

Rakas, mä oon pahoillani et tää loppu näin. Se oli sulle parhaaks. Mä en tuu ikinä unohtaan sua. Sitä tunnetta kun me lennettiin. Sitä kun tanssittiin pilvillä. Enkä sun kosketuksen pehmeyttä, joka vei ihan toiseen maailmaan. Antaisin kaiken jotta voisin vielä kerran liuttaaa mun sormia pitkin sun kaulaa. Tuntea sun lihakset mun alla. Ja lentää vielä kerran. Antaisin kaiken, ihan kaiken... Maailma ei oo enää sama paikka ilman sua. En tuu ikinä löytää ketään sun tilalle. Veit mun sydämestä palan, ihan luvalla. Hyvästit ♥